Miten opettaja voi tukea neuroepätyypillistä oppijaa?

Neuroepätyypillisen oppijan tukeminen lähtee oppijan yksilöllisten tarpeiden tunnistamisesta ja ymmärtämisestä. Opettajan on tärkeää nähdä neuromoninaisuus voimavarana, ei ongelmana. Tämä edellyttää tietoa erilaisista neuropsykiatrisista piirteistä kuten ADHD:sta, autismikirjosta tai oppimisvaikeuksista.

Oppimisen tuen uudistuksen myötä opettajan rooli korostuu entisestään, kun kolmiportaisesta mallista siirrytään painottamaan ryhmäkohtaista tukea. Opettajan tehtävänä on luoda oppimisympäristö, jossa jokainen oppija voi osallistua ja oppia omista lähtökohdistaan käsin.Käytännön tukitoimia ovat esimerkiksi:

• Selkeä struktuuri ja ennakoitavuus opetuksessa

• Visuaaliset tukikeinot ja ohjeet

• Toiminnallisten menetelmien hyödyntäminen

• Aistiympäristön muokkaaminen (esim. äänimaailman ja valaistuksen säätely)

• Positiivinen pedagogiikka ja vahvuuksien tunnistaminen

Mitä opettajan tulee tietää neuroepätyypillisyydestä?

Opettajan on olennaista ymmärtää, että neuroepätyypillisyys on aivojen neurobiologinen variaatio, ei sairaus tai puute. Neuroepätyypillisyys ilmenee esimerkiksi ADHD:na, autismikirjon piirteinä, Touretten oireyhtymänä tai oppimisvaikeuksina kuten lukivaikeutena tai hahmottamisen haasteina.

Neuroepätyypillisyyteen liittyy usein erilainen tapa hahmottaa maailmaa, prosessoida aistimuksia ja käsitellä tietoa. Näihin piirteisiin voi liittyä sekä vahvuuksia että haasteita. Esimerkiksi ADHD-piirteisellä oppijalla voi olla vaikeuksia toiminnanohjauksessa ja keskittymisessä, mutta myös kyky ajatella luovasti ja nähdä asioiden välisiä yhteyksiä.Opettajan on hyvä tietää, että:

• Neuroepätyypillisyys on synnynnäistä ja pysyvää

• Oikein tuettuna neuroepätyypilliset piirteet voivat olla vahvuuksia

• Käyttäytymisen haasteet johtuvat usein ympäristön sopimattomuudesta oppijan tarpeisiin

• Piirteet ilmenevät eri tavoin eri ympäristöissä ja tilanteissa

Miten ryhmäkohtaista tukea toteutetaan käytännössä?

Ryhmäkohtainen tuki on oppimisen tuen uudistuksen keskiössä. Käytännössä se tarkoittaa, että tukitoimet sisällytetään osaksi päivittäistä opetusta niin, että koko ryhmä hyötyy niistä. Yhteisopettajuus on yksi keskeisimmistä työkaluista ryhmäkohtaisen tuen toteuttamisessa.Konkreettisia keinoja ryhmäkohtaisen tuen toteuttamiseen:

• Opetuksen eriyttäminen joustavasti ryhmän sisällä

• Oppimateriaalien mukauttaminen eri tarpeisiin

• Yhteisopettajuus erityisopettajan kanssa

• Joustava ryhmittely taitojen ja tuen tarpeen mukaan

• Oppimisympäristön muokkaaminen (esim. työskentelypisteet, taukopaikat)

Ryhmäkohtaisessa tuessa korostuu ennakoiva toiminta. Sen sijaan, että tukea tarjottaisiin vasta ongelmien ilmetessä, pyritään luomaan oppimisympäristö, jossa tukea on saatavilla koko ajan osana normaalia opetusta. Tämä hyödyttää kaikkia oppijoita, ei vain neuroepätyypillisiä.

Milloin ja miten siirrytään yksilölliseen tukeen?

Yksilölliseen tukeen siirrytään, kun ryhmäkohtainen tuki ei ole riittävää oppijan tarpeisiin nähden. Tämä tunnistetaan jatkuvan pedagogisen arvioinnin kautta sekä moniammatillisessa yhteistyössä. Merkkejä yksilöllisen tuen tarpeesta ovat esimerkiksi oppijan jatkuvat vaikeudet selviytyä oppimistilanteista tukitoimista huolimatta tai merkittävät haasteet sosiaalisissa tilanteissa.

Siirtymä ryhmäkohtaisesta tuesta yksilölliseen tukeen tapahtuu vaiheittain:

• Oppijan tuen tarpeen systemaattinen dokumentointi

• Pedagoginen arvio yhteistyössä huoltajien ja moniammatillisen tiimin kanssa

• Yksilöllisen tuen suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen

• Tukitoimien toteuttaminen ja säännöllinen arviointi

Yksilöllisen tuen muotoja ovat esimerkiksi pienryhmäopetus, erityisluokkaopetus, yksilölliset oppimateriaalit ja apuvälineet sekä henkilökohtaisen avustajan tuki. Olennaista on, että tuki räätälöidään vastaamaan juuri kyseisen oppijan tarpeita.

Yhteenveto: Neuroepätyypillisen oppijan tukeminen uudistuksen jälkeen

Neuroepätyypillisen oppijan tukeminen vaatii opettajalta osaamista, ymmärrystä ja käytännön työkaluja. Oppimisen tuen uudistuksen myötä painopiste siirtyy ennaltaehkäisevään ja ryhmäkohtaiseen tukeen, mikä edellyttää opettajilta uudenlaista lähestymistapaa ja pedagogista ajattelua.

Keskeisiä tukikeinoja ovat:

• Selkeä struktuuri ja ennakoitavuus

• Vahvuuslähtöinen lähestymistapa

• Yhteisopettajuus ja moniammatillinen yhteistyö

• Oppimisympäristön muokkaaminen

• Eriyttäminen ja yksilölliset ratkaisut tarpeen mukaan

Haluatko kehittää osaamistasi neuroepätyypillisten oppijoiden tukemisessa ja valmistautua tulevaan oppimisen tuen uudistukseen? Hyvinvointiopetuksen ja neuropsykiatrisen osaamisen asiantuntija -verkkokoulutuksessa saat syvällistä tietoa neuromoninaisuudesta sekä konkreettisia työkaluja hyvinvoinnin ja oppimisen tukemiseen. Koulutus soveltuu varhaiskasvatukseen, perusopetukseen ja toiselle asteelle. Tutustu koulutukseemme ja ilmoittaudu mukaan kehittämään ammatillista osaamistasi!